Varanasi, Intia 11.4.2012

Julkaistu Aasia, Intia | 4

Parturi hioo reissussa rähjääntyneen matkailijan turpajouhia ojennukseen ammattimiehen varmuudella. Huomaan, että mies on tehnyt työtään kauan ja on selkeästi ylpeä kädentaidoistaan. Havaittavissa ei ole pienintäkään epävarmuutta, toisin kuin asiakkaalla. Partaveitsi kaulavaltimolla saattaa hiostaa rohkeimmankin kämmeniä. Mieleen tulvii väistämättä ajatuksia – olisko pitänyt sittenkään tingata hintaa 2 eurosta 1,5 euroon? Puhuttelinko herraa tarpeeksi kunnioittavasti? Mitä jos?

Yritän näytellä tyyntä ja katselen viereisiä asiakkaita. Lukevat lehtiä ja turisevat ukkojen kanssa niitä näitä. Ehkäpä vaihtavat mielipiteitä illan krikettikierroksesta. Jo hetken pystyn kuvittelemaan olevani aito varanasilainen aamutoimillaan. Asiakkaiden joukossa on niin vanhempaa pukumiestä kuin nuorempaa keikaria. Intialaiset miehet ilmeisesti käyvät hakemassa barbershopeista paitsi huolitellun ulkomuodon, myös boostausta vaikkapa alkavaan bisnestapaamiseen, sillä kaupan päälle saa myös kunnon miehisen pää-, hartia-, ja hauishieronnan. Tämä toiminta täytyisi ehdottomasti tuoda myös pohjolaan. Itse ainakin pitäisin palvelusta, jossa saa sopuhintaan hieman luksusta arkeen vaikkapa työmatkalla. Nyt parturissa käynti Suomessa on käytännössä ylellisyys, johon panostetaan jos ollaan menossa häihin tai hautajaisiin – ja silloinkin yleensä viimeisenä vaihtoehtona jos ei kaveripiiristä löydy pätevää hiustaiteilijaa.

Mietin jo liiketilaa Helsingin keskustasta. Punavuori saattaisi toimia. Millä saan sinne roudattua intialaisia töihin? Paljonko heille täytyy maksaa palkkaa? Täytyykö henkilökuntaa kouluttaa? Intiassa kun on yli miljardi ihmistä ja tasan kaksi hiustyyliä! Näen jo itseni vastaanottamassa tukanleikkuun jälkeistä niskahierontaa ja siemailemassa ukkojen kanssa höyryävää chaita samalla kun keittiöstä kantautuu huumaava curryn tuoksu. Naisväki on kyökin puolella ruokahuollon parissa, sillä parturit ovat miehisiä paikkoja joihin yksilahkeisilla ei ole juuri asiaa. Tälläkin hetkellä Anne joutuu odottelemaan operaation loppumista ulkopuolella.

Joudun keskeyttämään syvällisen pohdintani ja palaamaan hetkeen, sillä nyt on hieronnan vuoro. Selvisin siis hengissä ilman naarmuja. Iho on pehmeä ja saanpa vielä hyvän tujauksen intialaista partavettä. Nyt kelpaa. Siisti kuin sika pienenä, tuumin ja siirrän ajatukseni ylihuomiseen junamatkaan. Olisi matkattava yön yli paikallisten joukossa kohti Nepalia – juuri kun aloimme päästä intialaiseen rytmiin kiinni ja pystyimme jo navigoida kohtuullisen hyvin tässä hallitussa kaaoksessa. Seitsemän viikkoa Intiaa on takana ja nyt alkaa tuntua siltä, että ymmärtää hieman tämän käsittämättömän maan elämää. En ole vielä varma haluanko ikinä palata takaisin, mutta sitä jotain tässä maassa on.

Väänneltyään hartioita, päänahkaa, käsivarsia ja olkapäitä mitä mielikuvituksellisimpiin asentoihin mies ilmoittaa kaiken olevan valmista. Anne saa tulla sisään makutuomariksi. Kiitän parturia hyvästä työstä ja maksan täyden hinnan, vaikka kerkesin sen jo kertaalleen tinkaamaan alemmas. Mietin että on ihan reilua maksaa se pieni siivu lisää että saa säilyttää henkensä ja seuraavakin asiakas vastaanottaa luultavasti yhtä hyvää palvelua. Mies hymyilee ja kiittää kohteliaasti. Lähdemme suunnistamaan hotellia kohden kapeita kujia pitkin ja väistellen lehmän, koiran ja ihmisen jätöksiä varsin tottuneesti. Illan kulutamme luultavasti kuten edellisetkin illat Varanasissa – syömme hyvin viihtyisällä kattoterassilla ja katselemme jollakin karulla tavalla todella kaunista Gangesia. Saatamme kavuta kävelemään alas burning ghateille seuraamaan seuraavaan elämään siirtyviä vainajia. Tai ihan vaan nauttimaan kupposen chaita.

Postaus on osa Matkoja menneisyydestä-sarjaa, jonka tarkoituksena on jakaa muistoja aiemmista omista sekä meidän yhteisistä matkoista.

4 Responses

  1. Amanda
    | Vastaa

    Hauskaa! Tulipa elävästi mieleen, kuinka itse napotin Hampissa parturikojun ulkopuolella penkillä, kun reissukaveri oli sisällä sheivausta saamassa. Siinä kesken kaiken kävi myös poliisi rahaa parturilta noutamassa… Niin kovia intiamainen kokemus. Kiva postaus!

    • Markus
      |

      Kiitoksia kommentista! Intiasta riittää tarinoita kerrottavaksi. Vaikka yrittää kuvin ja sanoin kertoa kokemuksistaan, saattaa olla että vain Intiassa matkailleet saavat ajatuksista kiinni. :)

  2. Pirkko
    | Vastaa

    Tuo Ganges ja nuo burning ghatit jäivät kyllä mieleen Varanasin vierailusta meilläkin.
    Ja vaikka Intian reissumme oli kesy pakettimatka (Pohjois-Intian kiertomatka), niin kyllä Intia hätkähdytti.
    Onneksi matkamme hotellit olivat tosi hyviä, niin Intiaa saattoi ottaa pieninä annoksina – päivisin keskellä Intiaa, iltaisin ja öisin hienon hotellin rauhassa, jotenkin hetkeksi poissa Intiasta.

    • Markus
      |

      Tosiaan, Intia jaksaa ihmetyttää vielä matkan jälkeenkin! Pakettimatkat voivat toisinaan olla erinomaisia. Mekin pistäydyimme viikoksi Jordaniaan, jolloin majoitusten ja retkien ym. säätäminen olisi ollut turhan aikaavievää ja jopa kalliimpaa. Parhaimmillaan astut ikäänkuin katettuun pöytään, jossa kaikki ei kuitenkaan ole valmiiksi pureskeltua vaan saat keskittyä rauhassa valikoimaan parhaat palat!

Leave a Reply