Viikko Pariisissa

Julkaistu Eurooppa, Ranska | 0

Kevätmatkan kohteeksi tänä vuonna valikoitui Pariisi. En ollut aiemmin käynyt siellä ja se vaikutti mielenkiintoiselta. Wizzair lentää Gdańskista suoraan Pariisiin, joten matka oli helppo suunnitella. Tai no, suoraan ja suoraan, itseasiassa Wizzair lentää Beauvais-Tillén lentoasemalle, joka on reilun tunnin matkan päässä Pariisista. Wizzair oli tässä tapauksessa kuitenkin edullisin ja helpoin vaihtoehto päästä perille.

Kaupunkilomalle yleensä varataan pitkä viikonloppu, mutta tiesin, ettei niin isolle kaupungille kuin Pariisi todellakaan riitä vain 3 tai 4 päivää. Varasin siis saman tien aikaa viikon. Aikaa olisi enemmän kuin tarpeeksi päämäärättömään haahuiluun sekä muutamaan pakolliseen juttuun, joille omistaisin kokonaisen päivän aikataulusta.

Viikko kaupungissa vierähti, kuten arvata saattoi, nopeasti. Kävelin joka päivä varmaan 10-15 kilometriä, koska jokaisen kulman takaa näytti paljastuvan aina jotain uutta ja mielenkiintoista. Olin ostanut reissua ennen uudet lenkkarit, jotka saivat heti tulikasteen Pariisin katuja tallatessa.

Ensikertalaisen Pariisiin kuului tietysti joillakin päänähtävyyksillä, kuten Louvressa, vierailu. Näin Notre-Damen katedraalin, jota en kuitenkaan käynyt katsomassa sisältä. En jaksanut jonottaa ja ajattelin, että pitää jättää jotain seuraavallekin kerralle. Kuinka sitten kävikään – vain muutama päivä vierailuni jälkeen tuo merkittävä nähtävyys kärsi pahoin tulipalosta.

Yhtenä päivänä kiipesin Sacré-Coeurin basilikalle, toisena haahuilin muiden turistien seassa Picasso-museossa. Kiertelin kuuluisalla Père Lachaisen hautausmaalla ja join ylihintaista espressoa Eiffel-tornin juurella. Matkustin hostellissa tapaamani toisen matkailijan kanssa tutustumaan Versailles’n palatsiin ja paistattelin päivää hitaasti virtaavan Seinen varrella. Vastapainoksi tutkin myös vaihtoehtoisempaa Pariisia – näin paikallisten taitelijoiden töitä Rivoli 59:ssä, seikkailin La Petite Ceinturen varrella, ikuistin mieleeni ja kameraani miljoona erilaista katutaideteosta ja tutustuin Pariisin vegaanitarjontaan (juttu ravintolasuosituksista täällä).

Markus vieraili Pariisissa jo 2016. Markuksen jutun voi lukea täältä.

Louvre – arpi Pariisin kasvoissa?

Viikon kohokohta oli Louvressa vierailu, jota oikeasti odotin todella paljon. En edellisenä iltana meinannut saada unen päästä kiinni, kun mietin museoon menemistä. Aamulla olin paikalla jo vähän ennen kello yhdeksää tärisemässä innostuksesta, ja menin ensimmäisten joukossa sisään.

Heti sisään päästyäni päätin käydä katsomassa kuuluisan Mona Lisan. Olin kuullut, että se on todella pieni, joten odotin postimerkin kokoista taulua. Päästessäni paikalle oikeaan tilaan yllätyin, sillä se olikin oikeastaan ihan ”normaalin” kokoinen taulu! Museo oli juuri avattu, joten Mona Lisa ei ollut vielä täysin vierailijoiden ympäröimä ja pääsin katsomaan sitä helposti läheltä. Ehkä jos teosta joutuu katsomaan aivan huoneen perältä, se vaikuttaa pieneltä

Olin myös todella yllättynyt siitä, miten valtavia jotkin tunnetuimmista ranskalaisista maalauksista olivat (esimerkiksi Géricault’n Medusan lautta). En jotenkin osannut kuvitellakkaan, että mikään seinälle ripustettava maalaus voi olla pienen yksiön pinta-alan kokoinen. Olin ottanut lisämaksusta ääniopasteen mukaan, jolla kuuntelin mielenkiintoista selostusta eri teoksista. Itse museorakennus oli lisäksi todella kaunis ja vietin paljon aikaa rakenteisiin ja kattoihin tuijotellen täysin haltioituneena.

Pelkkää juhlaa Louvressa vierailu ei kuitenkaan ollut, sillä ääniopasteesta ja kartasta huolimatta koin vaikeaksi museossa navigoinnin ja olisin kaivannut enemmän opasteita tai edes henkilökuntaa, jolta kysyä neuvoa. Museovalvojat vaikuttivat olevan kahvitauolla suurimman osan ajasta. Ravintoloissa ei myöskään (yllätys yllätys!) ollut tietenkään oikein mitään vegaanille sopivaa syötävää. Olin varannut mukaan vähän omia eväitä, mutta eiväthän ne riittäneet alkuunkaan, kun paikalla vierähti niin monta tuntia – vietin siellä lopulta noin 6 tuntia ja olisin ollut pidempäänkin, ellei puhti olisi alkanut loppua kesken.

Kävin myös kahtena iltana kuvaamassa Louvren sisäänkäyntiä (lasipyramidia) erikseen hämärän laskeutuessa. Mielestäni valaistu pyramidi oli vaikuttava näky, vaikka Da Vinci -koodin Bull Fache ei ehkä ole asiasta samaa mieltä kanssani. Muutenkin Louvre on kohde, jota Pariisissa ei voi jättää väliin.

Elokuvien jalanjäljissä

Dan Brownin vuonna 2003 julkaisema kirja Da Vinci -koodi on varmasti monelle tuttu. Olen aikoinaan lukenut sen ja katsonut myös Tom Hanksin tähdittämän vuonna 2006 ilmestyneen elokuvan monta kertaa. Pariisissa ollessa halusin huvikseen käydä katsomassa joitakin elokuvan kuvauspaikkoja ja vierailin Louvren lisäksi esimerkiksi Saint-Sulpicen kirkossa, jonka läpi elokuvassa ns. ”Ruusulinja” kulkee.

Ollessani kiertelmässä Montmartressa, satuin sattumalta kävelemään Amélie-elokuvassa (Le Fabuleux Destin d’Amélie Poulain) olevan vihanneskaupan ohitse. Olin myös aiemmin ollut pyörimässä 11. arrondissementissa Saint-Martinin-kanaalilla ja ihmetellyt, miksi se näyttää niin tutulta, kunnes muistin senkin vilahtaneen samassa elokuvassa. Siinä kohtauksessa, jossa Amélie heittelee leipiä kanaaliin.

Sofia Coppolan Marie Antoinette -elokuva on yksi suosikeistani. Kirsten Dunstin tähdittämää elokuvaa kuvattiin Versailles’n palatsissa, joka on tietysti nykypäivänä suosittu nähtävyys. Valitettavasti vierailuni aikana sään jumalat eivät olleet kovin suotuisia, taivaalta vihmoi vettä eivätkä suihkulähteet olleet päällä, joten en ehkä saanut nähdä palatsia ja sen valtavia tiluksia täydessä loistossaan, mutta pystyin silti helposti kuvittelemaan aatelisten käyskentelemään pitkin palatsin puutarhoja. Jono itse palatsiin oli taas niin järjetön, että tällä kertaa oli tyytyminen pelkästään ulkoalueilla kävelyyn.

Petite Ceinture ja pariisilainen kaveri

Vierailimme Petite Ceinturella pariisilaisen valokuvaajakollegani ehdotuksesta. Petite Ceinture on vanha 32 kilometrin pituinen rautatie, joka kiersi Pariisin ympäri. Se avattiin vuosien 1852 ja 1869 välillä. Nykyään se on suurilta osin hylätty eikä junat enää kulje, mutta sen varrella on mm. erilaista kulttuuritoimintaa, viherprojekteja ja katutaidetta.

Kaverini kierrätti minua valokuvaamassa myös muualla ja meillä oli todella mukava päivä kaiken kaikkiaan. Päivän päätteeksi tajusin, kuinka mahtavaa se on, että on tavannut matkoillaan ihmisiä, joiden kanssa jakaa yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja haluaa oikeasti viettää aikaa. Tapasimme kaverini kanssa viime kesänä MetalDays-festivaaleilla photopitissä ja jäimme pitämään yhteyttä. Ilman metallimusiikkia ei olisi tätäkään kaveruutta syntynyt. Viimeisenä iltana kävimme vielä kaverin kanssa illallisella eräässä kivassa vegaaniravintolassa, joka kruunasi matkan kuin kirsikka kakun päällä.

Belleville ja Les Piaules

Olin varannut majoituksen Bellevillen alueelta paikallisen kaverini suositusten perusteella. Sijainti osoittautui loistavaksi. Pääsin kävellen moniin mielenkiintoisiin paikkoihin ja pidemmät matkat pystyi helposti taittamaan metrolla. Pariisin metroverkosto on erittäin kattava ja eikä lippujen hinnatkaan verottaneet kukkaroa liikaa. Belleville oli alueena mielenkiintoinen ja hyvin monikulttuurinen. Hostellini naapurissa sijaitsi erilaisia Lähi-idän herkkuja tarjoavia kioskeja, ja kivenheiton päästä alkoi jonkinlainen Chinatown. Bellevillen alueella on myös paljon katutaidetta ja se tunnetaan Édith Piafin syntymäpaikkana.

Viikko 8 hengen dormissa Les Piaulesissa maksoi suurin piirtein 250 euroa. Hintaan ei sisältynyt aamiaista. Hostelli oli todella siisti ja viihtyisä. Sänky oli varmasti yksi mukavimpia missä olen hostellissa ikinä nukkunut! Yhteisen keittiön puuttuminen oli kuitenkin iso miinus. En varausvaiheessa ollut tajunnut, ettei hostellissa ole mahdollista itse tehdä aamupalaa tai säilyttää ruokia jääkaapissa, joten olin täysin riippuvainen ravintolaruoasta ja hostellin aamiaistarjoilusta, joka oli, noh.. melko olematon ja ylihintainen. Kolmella eurolla sait kupin kahvia ja palan leipää. Olin tosin varautunut siihen, että Pariisissa saattaa joutua latomaan taaloja tiskiin. Mahdollisuus tehdä omat aamu- ja välipalat olisivat nostaneet viihtyvyyden hostellissa 10 pisteen arvoiseksi.

Les Piaulesilla on myös hienot maisemat Bellevillen ylle ylimmän kerroksen kattoterassilta. Hostellin aulassa toimii myös baari, joka vaikutti suositulta muidenkin kuin pelkästään majoittuvien asiakkaiden keskuudessa. Les Piaules sijaitsee lähellä Bellevillen ja Couronnesin metroasemia.

Pariisi kokemuksena

En ollut oikeastaan osannut asettaa Pariisille mitään ennakko-odotuksia. Mielikuvani kyllä perustuivat täysin matkailumarkkinoinnissa viliseviin romanttisiin Pariisi-kliseisiin, joten paikalle saavuttuani tajusin todellisuuden olevan täysin jotain muuta – siis positiivisella tavalla tietenkin. Pariisi oli rosoinen, sotkuinen, monikulttuurinen, värikäs, eloisa, toisinaan vähän pelottava ja pahanhajuinen, mutta kaikista eniten kuitenkin jollain omituisella tavalla hyvin miellyttävä. Pariisilaiset polttivat joka välissä tupakkaa ja pukeutuivat muodikkaasti. Itse en tee kumpaakaan, mutta hyvin sitä silti sulautui muiden kaupungissa kulkevien pariin. Puolan homogeenisuus on ollut toisinaan hyvin kyllästyttävää, joten Pariisi oli mukava piristysruiske maailman eri kulttuureja yhdellä kertaa.

Tällä kertaa paikalliseen heviskeneen tutustuminen jäi väliin. Osittain siitä syystä, että en enää oikeastaan käy baareissa ja keikoillekin tulee lähdettyä vain, jos on tarpeeksi mielenkiintoisia bändejä. Yksin matkustaessa tykkään muutenkin herätä aamulla aikaisin tutkimaan kaupunkia, mikä tarkoittaa myös sitä, etten jaksa roikkua kylillä aamuun asti. Viimeistään kymmeneltä illalla ummistan silmäni hostellin sängyssä ja olen siihen ihan tyytyväinen. Saan enemmän irti soolomatkoista, kun olen liikenteessä päiväsaikaan!

Pariisi tarjosi joka nurkalla jotakin mielenkiintoista kuvattavaa. Olin kuitenkin päättänyt, että en yritä valokuvata kaikkea mitä näen, vaan jätän jotain myös omiin muistoihini tai valokuvan sijaan teen näkemästäni piirroksen mukana kulkevaan luonnoslehtiöön. Usein matkalla menee moni asia ohitse, jos kaikken yrittää dokumentoida. Joskus myös tuntuu, että bloggaajat tekevät matkoja vain blogin sisältöä silmällä pitäen. Viikossa olisin varmasti saanut raavittua kasaan 100 ja 1 juttua Pariisista valokuvineen, mutta koko matkustamisen idea olisi silloin unohtunut. Jos kaiken katsoo kameran linssin kautta, ei se lopulta voi olla erityisen mieleenpainuvaa tai nautinnollista.


Pariisi oli upea, viihdyin siellä ja mielelläni olisin jäänyt kaupunkiin pidemmäksikin aikaa, mutta siinä missä esimerkiksi Lontoo on aina yhtä hengen haukkomista (rakastan Lontoota), Pariisi jäi jollain tasolla vielä hieman vaisuksi. Ehkä se tarvitsee hieman lisää aikaa, että siihen pääsee kiinni kunnolla.

Kuitenkin ne pienet hetket, kuten ravintolassa taustalla soinut lempikappale, metrossa musisoivat miehet, lauluun yhtäkkiä räjähtävä kahvilan työntekijä, kadulla sattumalta vastaan kävellyt Nestor-griffoni, inspiroiva katutaide ja museot, pariisilaisten ystävällisyys ja avuliaisuus sekä suurkaupungin syke ylipäätänsä nostivat hymyn huulille kerta toisensa jälkeen matkan aikana. Viikko Pariisissa oli todella onnistunut ja uskon, että palaan pian.

Lisää kuvia Pariisista Flickr-tililläni täällä.

Oletko käynyt Pariisissa? Mitä tykkäsit?


Short summary in English

This year for my spring trip I chose Paris. I hadn’t been there before and it seemed interesting. Instead of taking long weekend, I decided to book whole week as I knew, that in such a big city like Paris 3 or 4 days wouldn’t be nearly enough.

As it was my first visit in Paris, I wanted to see some of the main sights. I visited Louvre (and spend some 6 hours there), climbed up to Sacré-Coeur, had expensive espresso near the Eiffel tower, took the train to Versailles, saw the magnificent Notre-Dame (but not from inside, unfortunately), walked along Seine river.. but I also explored more alternative side of the city while visiting unique art squat in Rivoli 59 and roaming abandoned railway Petite Ceinture, not to mention all the million street art pieces that I captured in to my mind and camera during the week. One of the highlights was the time spent with my Parisian friend and fellow photographer, who showed some cool places.

I happened to see few famous film locations too; Saint-Sulpice from the Da Vinci Code, Maison Collignon’s vegetable shop and Canal Saint-Martin from Amélie, and of course Palace of Versailles, which can be seen in Sofia Coppola’s Marie Antoinette (one of my favourite movies!). Due to long queues we explored only the palace outdoor grounds, though.

I didn’t know much about Paris and the image that I had, was purely based on tourism marketing campaigns. Paris was quite different what I expected, but in a good way. It was international, loud, bohemian, bit smelly and scary at times, yet still very fascinating and strangely comfortable to be in. After living in Poland, which is quite homogeneous environment in my opinion, it was nice to be surrounded by many different cultures and languages at the same time. I didn’t maybe have that ’wow’ effect I often get when for example visiting London (my all time favourite city in the world), but I think I should give Paris bit more time to really get inside of it.

The week in Paris was definitely succé and I’m quite sure I’ll return soon.

You can find more photos from Paris from my Flickr account here.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.