Vuoden festarikohokohta – Tuska Festival 2016

Julkaistu Festarireissut, Helsinki, Metallia matkassa | 0

Vuosi toisensa jälkeen kesä-heinäkuun taitteessa Helsinkiin saapuu tummanpuhuvan kansan pyhiinvaellus. Pitkin viikkoa kaupungilla voi törmätä kaikenlaiseen epämääräisen oloiseen sakkiin, joilla on kaikilla tulevalle viikonlopulle yksi määränpää – Suvilahti ja kolmen päivän mittainen Tuska-festivaali. Sinne suuntasimme mekin, omalla kohdallani jo kahdeksatta kertaa.

Heviskene vaikuttaisi lähteneen taas pikkuhiljaa nousukiitoon – Tuskan lauantai oli nimittäin ensimmäistä kertaa Suvilahteen siirtymisen (2011) jälkeen loppuunmyyty! Festivaalilla hyvästä menosta ja musasta oli nauttimassa koko viikonlopun aikana kaiken kaikkiaan 28 000 hevitukkaa. Että niin, kyllä sitä heviä taitaa jokunen tyyppi kuitenkin kuunnella!

Kuten olen monesti kertonut, Tuskasta on muodostunut meille jo aika selkeä, jokavuotinen perinne, jota ei tohdi todellakaan jättää väliin. On ollut hienoa nähdä, kuinka se on vuosien mittaan kehittynyt eteenpäin ja ollaan joka vuosi päätetty festivaali monia kokemuksia rikkaampana. Kolme päivää kunnon tykitystä maailman parhaimman musiikkilajin parissa ei voi luvata muuta kuin onnistunutta festivaaliviikonloppua! Miltä Tuska tänä vuonna näytti ja tuntui?

tuska open air metal festival, tuska festival, tuska, hellsinki, hellsinki for headbangers, tuska 2016

tuska 2016, tuska metal festival, tuska festival, hellsinki for headbangers, finnish metal festivals, metal festival

Pressipassin saattelemina meillä oli mahdollisuus mennä tutustumaan lauantaina iltapäivästä Tuskan alueeseen festivaalijohtajan Eeka Mäkysen opastuksella. Olimme toki tutustuneet alueeseen jo perjantaina oma-aloitteisesti, mutta oli mielenkiintoista kuulla, miten festivaalijohtaja itse Tuskan uudistuksista ja kehityksestä kertoo.

Festivaalialue oli pitkälti samanlainen kuin aiempinakin vuosina, mutta ehkä isoimpana uutuutena oli mukaan tullut kunnollinen telttalava. Suomen kesä on kaunis ja valoisa, mutta se valitettavasti toisinaan hankaloittaa esimerkiksi näyttäviä valospektaakkeleita. Ison teltan varjo tuo tarvittavaa pimeyden tuntua, vaikka bändi esiintyisikin iltapäivästä. Lisäksi teltta tuo paitsi turvaa paahtavalta auringolta, myös inhottavalta sateelta, jolta ei tämän vuoden Tuskassa valitettavasti vältytty – onneksi lähes kaksi kolmesta päivästä meni kuitenkin enemmän auringonpaisteen parissa.

Ison telttalavan lisäksi tänä vuonna ensimmäistä kertaa oli sisätiloissa toiminut Solmusali, jossa järjestettiin haastatteluja ja keskusteluja. Esimerkiksi Anthraxin Scott Ian ja Testamentin Alex Skolnick olivat haastateltavina. Solmusaliin ei ihan koko festarikansa mahtunut kerralla kuuntelemaan, joten se toimi nopeat syövät hitaat -periaatteella. Valitettavasti meiltä jäi Solmusalissa vierailu ja keskustelujen / haastattelujen kuuntelu tällä kertaa väliin, mutta ehkä ensi vuonna sitten!

Ravintola- ja baaritarjonta oli myös samankaltainen kuin aiemmin – vaikka sitä kebulastua tarjoilevaa kojua vieläkin oli jäljellä, niin muutos kohti parempia sapuskoja on jäänyt pysyväksi – tarjolla oli mm. sushia, tacoja, perinteisiä Tuska-hamppareita, Kolmen kaverin jäätelöä, paljon erilaisia kasvisvaihtoehtoja.. Kävimme myös testaamassa vihdoin Black Dining -festivaaliravintolan, joka viime vuonna jäi meiltä väliin. Seitanhamppari ranuineen oli 15 €, eli ihan kohtuuhintainen!

Juomapuolella virkistäviä uutuuksia olivat Champain -viinitunneli sekä The Famous Grouse -viskibaari. Jos laimea lager ei maistu, löytyi muitakin makunystyröitä hoivaavia vaihtoehtoja. Tuskassa keskimääräinen festivaalikävijä on varmaankin jossakin 30 ja 40 ikävuoden välimaastossa, ne kusen ja paskantuoksuiset telttafestarivuodet taakseen jättänyt ja valmis nyt panostamaan vähän laadukkaampaan festarikokemukseen. Itsekin huomaan, että kunnollinen ruoka- ja juomapuoli ovat todella tärkeitä tekijöitä onnistuneen festarikokemuksen kannalta. Ja kun ikää alkaa tulla lisää, ei pirtu festarijuomana jaksa enää oikein maistua. Toisaalta, kun osa kävijöistä on edelleen täysin tyytyväisiä siihen edullisempaan kaljavaihtoehtoon ja makkaraperunalautaseen on hyvä, että nekin pidetään tarjonnassa.

Mielikuvat metallimusiikin festivaalista ovat monella varmasti hyvin erilaiset, mitä esimerkiksi Tuska on nyt ruvennut parin viime vuoden aikana tarjoamaan. Uudistuksista on varmasti jokaisella myös oma mielipiteensä, eivätkä kaikki niistä niin kovasti perusta. Omasta mielestäni hevimusiikki ja kupliva eivät todellakaan sulje toisiaan pois (päin vastoin – kyllä meikäläiselle ainakin aina skumppa maistuu!) ja alueen viihtyisyyden parantaminen esimerkiksi kenttäsaunalla, taiteella, rentouttavalla nurmialueella, erilaisilla palveluilla ja ties millä saa festarikokemuksesta monipuolisemman. Sadepäivinä myös erilaiset sisätilat baareineen ja ravintoloineen ovat tosi iso plussa. Suvilahteen keskelle kaupunkia rakentuva festivaali on joka tapauksessa jo ympäristönsä puolesta niin erilainen verrattuna perinteisiin, keskelle peltoa levittäytyviin tapahtumiin, että toisaalta pieni erilaisuus on ihan suotavaa.

kenttäbaari, jaloviina, tuska festival, tuska 2016, metal festival

tuska festival, tuska 2016, black dining

champain, viinitunneli, tuska festival, tuska 2016, metal festival

Nyt kun yleisfiilis ja alueasiat on käsitelty, tehdään tässä vaiheessa vielä pieni katsaus sellaiseen suhteellisen tärkeään asiaan, kuin festivaalin bändikattaukseen! Itse olen siinä mielessä erikoinen, että olen pyrkinyt välttämään (pelkästään) bändien perusteella festarin valitsemista. Yritän miettiä mieluummin sitä kokonaisuutta, jonka festari tarjoaa. Ensinnäkin festareille mennään myös nauttimaan muiden seurasta, hyvästä ruoasta ja juomasta, fiiliksestä ja oheisohjelmasta. Itseltä ei edes onnistuisi kaikkien mahdollisten bändien katsominen ja sitäpaitsi eturivissä hulluna riehumisen sijaan tykkään muutenkin nautiskella musasta vähän etäämmältä, juoma tai ruoka hanskassa. Jos ainut agenda olisi juosta bändien perässä lavalta toiselle, niin aikamoiseksi urheilusuoritukseksihan se menee.

Vaikka bändikiinnitykset eivät festarin valitsemisessa ole itselläni välttämättä ykköskriteeri, oli Tuskassakin tänä vuonna lauteille nousemassa omia suosikkeja ja kiinnostuksia: GhostCattle DecapitationBehemoth, Testament, Stam1na ja Children of Bodom. Lisäksi aina pitää ainakin yhteen (itselle) uuteen bändiin joka festillä tutustua ja tällä kertaa se sitten oli brutaalilla naiskokoonpanolla varustettu Nervosa. Nämä kaikki kävin vähintään osittain katsomassa / kuuntelemassa ja tietysti tulihan kolmen päivän aikana nähtyä ja kuultua monia muitakin – mm. LORDI!! Kukaanhan ei Lordia ainakaan myönnä kuunnelleensa, mutta silti kaikki lauloivat mukana. No, pistetään kaljan piikkiin!

tuska 2016, tuskan päälava, tuska metal festival, tuska festival, hellsinki for headbangers, finnish metal festivals, metal festival, children of bodom, mosh pit

tuska 2016, tuska metal festival, tuska festival, hellsinki for headbangers, finnish metal festivals, metal festival, alexi laiho, children of bodom, finnish metal

tuska 2016, tuska metal festival, tuska festival, hellsinki for headbangers, finnish metal festivals, metal festival, primordial

tuska 2016, tuska metal festival, tuska festival, hellsinki for headbangers, lordi, finnish metal festivals, metal festival, finnish metal

ghost, papa emeritus III, tuska 2016, tuska metal festival, tuska festival, hellsinki for headbangers, ghost band

ghost, papa emeritus III, tuska 2016, tuska metal festival, tuska festival, hellsinki for headbangers, ghost band

tuska 2016, tuska metal festival, tuska festival, hellsinki for headbangers, finnish metal festivals, metal festival, ghost band, ghost fan

Jotta tämä ei menisi pelkäksi hehkuttamiseksi, niin kyllä kriittisellä festarikävijällä muutama napautuksen aihekin viikonlopun aikana nousi esiin. Uuden telttalavan viereinen anniskelu oli vähän pieni ja ruuhkautui esimerkiksi lauantaina aika pahoin. Illalla tunnelmaa latistanut sade aiheutti kyllä varmasti myös omalta osin festarikansan kyrpiintymistä kaljajonossa seistessään. Anniskelukarsinat on Tuskassa yleensä toteutettu varsin mainiosti, sillä niiltä näkee hyvin lavoille. Tosin tähänkin on oletettavasti tulevaisuudessa tulossa muutosta vielä parempaan uuden alkoholia koskevan lainsäädännön löyhtymisen seurauksena. Itse olen sitä mieltä, että rajattu anniskelu on holhousta ja kuuluu muinaishistoriaan.

Kenttäsaunan narikan turvallisuudesta tuli viikonlopun aikana keskustelua mm. Tuska-festivaalin ystävät -ryhmässä Facebookissa, kun joltain oli kamat kadonneet sillä välin, kun oli löylyttelemässä. Nähtiin itse, kun poliisit olivat paikalla ja harmiteltiin kovasti, että tähänkö on tultu – varkaita ei Tuskaan kaivata! Onneksi kaveri kuitenkin käsittääkseni lopulta sai kamansa takaisin ja kyseessä oli jonkin sortin väärinkäsitys, mutta kyllähän tuollainen festaritunnelmaa latistaa. Toivottavasti ensi vuonna saunanaulakkoa pidetään festivaalijärjestäjien puolesta tarkemmin silmällä. Vastuu on tietysti myös festivaalikansalla – jos ruvetaan liikaa perseilemään, voi hauskanpito loppua kaikilta tykkänään. Eli pidetään jokainen hyvä ja reilu hevimeininki yllä.

Ensi vuonna Tuska sitten juhlii jo 20-vuotista taivaltaan. Se alkujaan aloitti pienenä klubifestarina ja on tätä nykyä iso, tunnettu metallimusiikin tapahtuma. Viimeiset pari vuotta ovat olleet Tuskassa todella onnistuneita, joten jännityksellä odotan, mitä kaikkea herkkua ensi vuonna on tarjolla! Tuskan pitkästä taipaleesta tehdään kirja, jonka tekemiseen myös jokainen festivaalikävijä voi ottaa osaa – Jone Nikulan kasaamaa kirjaa varten toivotaan varsinkin kuvia ja kokemuksia festivaalin alkutaipaleilta, mutta kaikenlaiset tarinat ovat tervetulleita. ”Tuska 20-vuotta”-kirjasta lisää täällä.

Helsingin mahtavuutta metallimatkaajan näkökulmasta ei kai voi koskaan hehkuttaa liikaa. Onhan kyseessä kuitenkin maailman hevipääkaupunki. Tuskan kaltainen iso monipäiväinen festivaali kertoo sen, että Helsinkiin ei tulla hissuttelemaan – annetaan örinän ja mökän kuulua ja näytetään, että me ollaan erittäin heavy metal!

Olitko Tuskassa tänä vuonna? Mitäs fiiliksiä jäi? Odotatko jo ensi vuotta? \m/


Short summary in English

Once a year Helsinki hosts one of the biggest metal events in Finland & Northern Europe – Tuska Open Air Metal Festival, where I also attended for my 8th time. As I’ve told before, Tuska has been an important tradition for us and there was no reason to miss it this year either.

As we had press passes, we were able to take part in a guided tour of the festival, lead by the festival manager Eeka Mäkynen. He told us about the area, what new things they’ve brought there, future visions etc. Big tent stage was brought to the area this year, which not only provides protection from the sun & rain, but makes spectacular light shows possible even during day time. Finland’s summer with long, nightless nights, can be a pain in the ass if you would want to present an amazing stage show with lights. Another new addition was indoors Solmusali Stage, where people were able to go and listen to interviews and panel discussions. For example Scott Ian from Anthrax and Alex Skolnick from Testament were interviewed there. Sadly, this time, we missed the Solmusali program, but maybe next year then! All kind of new bars & food trucks were also brought to the festival, but lot of stuff was kept from last year too – like Black Dining, a restaurant designed only for Tuska festival. People attending festivals are getting more demanding of quality, which I think is good, as all the food & drinks also affect on the festival experience.

I don’t base my decision on which festival to attend only on bands, but this year what I wanted to see were Ghost, Cattle Decapitation, Behemoth, Testament, Stam1na and Children of Bodom. I always want to hear at least one new band and this time it was Nervosa – amazing, brutal, all-woman band from Brazil. I went to see all of these at least for a while. Of course, during the 3-day festival, I saw and heard a lot of other bands playing too – like the famous Eurovision song contest winner LORDI, who no Finn admits listening to, yet everyone still sings along when they play the hit songs.

Next year Tuska celebrates 20 years of existence. It started as a small, club festival and is a huge, open air metal fest these days. We are expecting a great festival for next year, with lot of great bands and other interesting program. Tuska is releasing a book about their journey and you can contribute by sharing your festival experience from Tuska during the years too. Read more about it here.

Helsinki is definitely the heavy metal capital of the world, with events like Tuska, there is no denying of that!

Leave a Reply