Wieliczkan suolakaivos

Julkaistu Eurooppa, Puola | 0

Vierailtiin tänään suolakaivoksella. Tavallisen kierroksen sijaan mentiin sellaiselle ”kaivostyöläisen kierrokselle”, jossa vedettiin asianmukaiset vermeet päälle ja suunnattiin vain otsalamput valonlähteenä kaivoksen vanhimpiin osiin. Tarkoituksena oli mennä sille ihan normaalille kierrokselle, mutta kun aamukymmeneltä hurautettiin kaivoksen pihaan ja huomattiin 100 metriä pitkät jonot sekä lippukassalle että kaivoksen sisäänkäynnille, päätettiin jättää homma sikseen koska jonottaminen kuumuudessa (tänään ollut taas abautiarallaa +40 lämmintä) ei napostellut. Harmitti, mutta olisi pitänyt tajuta tulla myöhemmin päivällä, niin jonot ei olisi olleet varmaan niin pitkiä.

No mutta. Kaivokseen kuitenkin päästiin sittenkin! Satuttiin löytämään toinen sisäänkäynti eli paikka josta normaalille kierrokselle lähteneet ihmiset tulevat ulos. Sieltä lähti vähän vaihtoehtoinen kierros kaivoksiin jolle sitten päätetiin lähteä. Eikä jouduttu onneksi odottamaan kuin noin puoli tuntia että päästiin kierrokselle, joka muuten kesti melkein 3 tuntia!

Kaivostyöläisen kierroksella (Miner’s tour) oli tarkoitus tutustua kaivostyöläisten elämään ja kaivokseen muutenkin, eikä katsella kauniita suolakivimuodostumia (joita ei kyllä muutenkaan näkynyt..). Kaivokseen lähdettiin tosiaan haalarit päällä ja kypärä päässä, lisäksi oli lamppu ja hätätilanteiden varalta sellainen ”happinaamari” (en mä tiedä mikä se oli). Kierroksella suoritettiin erilaisia tehtäviä, kuten mittailtiin ilmasta metaaniarvoja (näyttivät onneksi nollaa), sahattiin puuta (seiniä tukemaan), tarkasteltiin onko katossa/seinissä olevissa puissa sortumavaaraa ja mittailtiin niitä jne. Tehtäviä ei tehty ihan koko aika ja ne oli aika ”helppoja” mutta niistä sai ihan kivaa tietoa kaivoksen toiminnasta ja esim. siitä, miten vaarallisia työolosuhteet siellä ovat olleet.


Jurassic Park

Kaivoksessa oli säkkipimeää, vastaan taisi tulla vain yksi käytävä (kuvassa) jossa oli valot (sekä yksi kammio, josta kuva alempana). Yhdessä kammiossa jossa käytiin, sammutettiin otsalamput ja istuttiin hiljaisessa pimeydessä hetki. Se oli aika karmivaa. Ja kun ajattelee, että joskus silloin kauan sitten joku kaivostyöläinen on voinut lyhdyn sammuttua joutua jäämään pimeyteen yksin odottamaan, että joku tulisi, kun eihän siellä näe mihinkään mennäkkään ilman valoa. Kaivoksen vanhimmat osat olivat jostain 1400-luvulta, ja on aika hurjaa miettiä sitä että tuolloin sen ajan välineillä ja tietämyksellä on tuolla kaivoksessa aherrettu suolan perässä!


Yhdessä kammiossa oli kattokruunu

Vaikka tuolla reitillä ei nähnytkään niitä suolakaivoksen hienoimpia juttuja, niin oli kierros kuitenkin aika kiva ja omasta mielestäni hyvin sijoitettu 64 slotia (sain opiskelijakortilla alennusta). :D Jos haluaa vähän kokeilla jotain erilaista, niin suosittelen. Jos kärsii ahtaanpaikankammosta, en suosittele. Ei noi käytävät mitenkään hirveän kapeita olleet, mutta jos on tapana panikoitua sellaisissa paikoissa mistä ei ihan heti pääse pois (oltiin ensiksi 57 metrin syvyydessä ja sitten yli 90 metrin syvyydessä) niin sit ei ehkä kannata lähteä.

Tälläisenä älyttömän kuumana päivänä oli myös aika helpottavaa päästä kaivoksen viileään ilmaan. Siellä lämpötila oli jotain +13-15 välillä. Ennen kierrokselle lähtöä käytiin autosta hakemassa pitkähihaista päälle, mä laitoin myös leggingsit, muuten en olisi varmaan tarjennut vaikka toki koko aika pysyttiin liikkeessä ettei siellä nyt mitenkään kamalan kylmä kerennyt missään vaiheessa tulla. Mukaan kierrokselta saatiin itse louhittua suolaa (käytiin siis yhdessä vaiheessa kierrosta louhimassa sitä). Nyt meillä on niitä paloja pieni kassillinen tuolla autossa. Tietääpähän, mitä tuo tuliaisiksi tältä reissulta.. :D


Kaivostyöläiset lähdössä ”työpäivän” jälkeen kotiin

Semmosta tänään. Huomenna aamulla nokka kohti Prahaa. Palataan sieltä käsin sitten taas!

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.