Ajatuksia Intiasta

Julkaistu Aasia, Intia | 0

Luvassa hyvin ”syvällistä” tekstiä ja sekavaa sellaista, varautukaa.. Oon nyt ties kuinka monta kertaa yrittänyt kirjoittaa tästä, päätyen aina puolen tunnin kirjoittamisen jälkeen deletoimaan koko tekstin. Hankala aihe! Mutta nyt, olen saanut jotakin aikaiseksi, olkoon tässä ajatuksiani ja fiiliksiäni Intiasta.Ennen Intiaan tulemista haastateltuani ihmisiä koskien tätä maata, kaikki sanoivat joko tykkäävänsä tosi paljon tai pitävänsä sitä aivan kamalana, en-mene-toiste-paikkana. Kukaan ei sanonut sen olevan ”ihan okei”. Kuitenkin nyt kuukauden päivät täällä viettäneenä, voin huomata itse kallistuvani tuohon ”ihan okei”-kohtaan. En ole kokenut mitään suuria mieltä järkyttäneitä saatika avartaneita asioita täällä ollessani. En vihaa, mutten rakastakaan.

Täällä on tullut vastaan paljon ärsyttäviä tai vähemmän mukavia asioita (esim. roskaisuus ja saasteet, kusettaminen, ainainen tappelu hinnoista, kyyläävät miehet, epävarmuus ruoan ja juoman hygieenisyydestä..), mutta myös kivoja ja/tai mielenkiintoisia kuten lehmät kadulla, värikkyys, chai (tee), junalla matkustaminen, ylipäätänsä erilaisuus verrattuna kaikkiin muihin paikkoihin joissa olen käynyt. Hämmentäviä juttuja ovat olleet mm. intialainen päänpyöritys/nyökytys, josta ei ota selvää. Se voi tarkottaa kyllä, ei, ehkä, en tiedä, kaikkia näistä/ei mitään näistä. Intialaisten tapa myös neuvoa, vaikka eivät tiedä kysyttävästä asiasta hölkäsen pöläystä, on välillä turhauttavaa – mutta veikkaisin sen johtuvan vain siitä, etteivät he kehtaa tai halua jättää auttamatta, vaikka eivät todellisuudessa osaisi auttaa.

Intia on niin suuri maa, ja täällä on niin paljon erilaisia paikkoja ja nähtävää riittää todella pitkäksi aikaa, että me ei tämän parin kuukauden aikana nähty ja koettu kuin pieni siivu koko paikasta. Eli ei ehkä pitäisi muodostaa näkemystään kunnolla, ennen kuin on kolunnut tarpeeksi monta paikkaa..

En itse ainakaan ole kokenut mitään ”valaistumista” minkä moni tänne matkustanut tuntuu kokeneen. Intia ei ole vielä säväyttänyt ihmeellisyydellään niin paljon, että olisin täysin vakuuttunut.. Ehkä olen vain liian kriittinen, mutta toisaalta odotukset maata kohtaan olivat myös aika ”alhaiset”, välttääkseni pahimman kulttuurishokin. Kuitenkin Anjunassa Goalla sairastamani vatsataudin aikana kotiinpaluu kävi useampaan otteeseen mielessä, ja olin valmis poistumaan Intiasta ihan mihin tahansa muualle. Kun ruoka alkoi lopulta maittamaan ja maisematkin olivat vaihtuneet Goan jazztupakan hajuisesta merimaisemasta pohjoisen vaikuttaviin rakennelmiin, mielikin muuttui ja Intia alkoi taas kiinnostamaan uudestaan. Kuitenkin, ehkä vieläkin odotan sitä ”jotain”, mikä saa ihmiset palaamaan tänne vuosi toisensa jälkeen.

Intia on niin kummallinen ja erilainen kuin mikään muu paikka missä olen aikaisemmin matkustanut. Ehkä sen takia tänne sopeutuminenkin kestää pidempään. Ei mulla kuitenkaan mitään sopeutumisongelmia ole ollut, vaan olen enemmänkin ollut yllättynyt kuinka helppoa täällä loppujen lopuksi on ollut olla. Oltiin psyykattu toisiamme sitä the worst scenariota varten, joten oikeastaan olin yllättynyt, kuinka täällä ei olekaan ”niin kamalaa” kuin olin kuullut. Moni varmasti kokee esim. Delhiin/Mumbaihin/Kolkattaan saapuessaan aikamoisen kulttuurishokin, koska Intia voi olla (tai siis on) aika sekasortoinen, meluisa ja saasteinen paikka. Isossa kaupungissa oleminen vielä buustaa tätä kaikkea. Joku roikkuu koko aika hihassa joko kerjäämässä tai kauppaamassa jotain, samalla saat pelätä ettei joku nappaa laukkuasi tai lompakkoasi huomaamattasi. Kuitenkin, kummallekkaan meistä ei ole tullut mitään suuria järkytyksen tunteita jonkun asian johdosta täällä. Joku jatkuvasti kauppaamassa jotain on ärsyttävää, mutta siltä on pitänyt vaan opetella sulkemaan silmät ja korvat ja olla välittämättä. Kaikki eivät siihen pysty, ja se varmaan onkin yksi syy, miksei viihdy Intiassa. Edessä on kuitenkin vielä Agra ja Varanasi, Intian varmaan pahimmat ahdistelupaikat kauppaamisen ja kusettamisen suhteen, joten en vielä nuolaise ennen kuin tipahtaa..

Keskusteltiin siitä, että haluttaisiinko vielä tulla tänne joskus takaisin. Mä olen sen suhteen vähän kiikun-kaakun. Toisaalta täällä on vielä paikkoja joita haluaisin nähdä (esim. Darjeeling) joten joku lyhyempi reissu, jossa kävisi katsomassa vain pari paikkaa, voisi olla ihan kiva tehdä. Mikään pidempi läpi Intian-matka ei sitten taas kiinnosta niin kovasti enää. En kuvittelisi itseäni viettämässä täällä esim. puolta vuotta. Asiaan ehkä myös vaikuttaa se, että en ole mikään järkyttävän suuri intialaisen ruoan ystävä.. Mulla on muutama lemppari, mutta loppujenlopuksi kaikki maistuu samalta. Ja olen tottunut niin erilaiseen ruokavalioon muuten, että tulisin varmaan hulluksi jos pitäisi syödä puoli vuotta riisiä/rotia ja currya.. Juomapuolessa on kuitenkin ollut yllättäjiä, sillä alkuun vierastamani paikallinen chai – tee – on päässyt ykkösjuoman paikalle!

Olen kuitenkin mielissäni siitä, että tultiin tänne. Ennemmin tai myöhemminhän Intia olisi pitänyt nähdä. Täällä matkustaminen on ollut uusi haaste ja ehkä ihan hyvä, että välillä joutuu ihan oikeastikin reissaamaan eikä vaan loikoilemaan Koh Taon hiekkarannoilla. Intia on kaunis, ruma, hyvän- ja pahanhajuinen, omituinen ja erilainen. Kaikki eivät viihdy, toiset eivät halua koskaan lähteä täältä. Osa löytää itsensä uudestaan ja kotiin palattuaan jatkavat joogaamista, mediointia ja kasvissyöntiä – tai sitten kuten minä, aion mennä heti suoraan ostamaan Alepasta paketin meetvurstia kotiin päästyäni. Ollaan nähty upeita maisemia ja odotan innolla Taj Mahalin ja Varanasin näkemistä. Ne on sellaisia juttuja, jotka on nähtävä ainakin kerran elämässään. Lisäksi värikkyys joka paikassa on ollut upeaa. Suomessa on niin harmaata (ainakin talvella) – täällä värejä viljellään rakennuksissa, vaatteissa, ruoassa, ihan kaikessa.

Kontrastina upeille maisemille on se paskaisuus, jota on jokapaikassa, joissain paikoissa enemmän ja joissain vähemmän, mutta roskaa on vaan niin paljon että se harmittaa ja inhottaa. Intia olisi huomattavasti kauniimpi paikka, jos sitä skeidaa ei olisi koko aika ympäriinsä. Avoviemärit kaduilla ja ihmisten suora roskaaminen kadulle ihmetyttävät. Miksi? Miksei asialle voida tehdä jotain? Miksei voida järjestää kunnollista jätehuoltoa tai valistaa ihmisiä siitä, ettei muovi maadu kadulle?

Monille Intiasta tulee mieleen likaisuuden lisäksi köyhyys. Se on yksi asia, joka harmittaa ja mietityttää. Ei köyhä ihminen välttämättä ole onneton, mutta esim. Mumbaissa auton ikkunasta katselin, kun tien toisella puolella oli slummi ja toisella korkeita, hienoja bisnesrakennuksia joiden rakentamiseen on varmaan käytetty aika sievoinen summa rahaa. Eikö siitä rahasta olisi riittänyt muutama rupiakin sinne tien toiselle puolelle, jotta sinne saataisiin esim. juoksevaa vettä tai vähävaraisille ruokaa..? Me ei olla kohdattu hirveästi ihmisiä kerjäämässä tai nähty mitään todella surkean oloisia katuojassa makaavia tapauksiakaan, mutta faktahan on, että täällä luokkaerot ovat niin järkyttävän suuria ja toiset lentelevät helikopterilla ympäriinsä kun samalla joku kerjää kadunkulmassa pelkkä riekaleinen riepu päällään. Lapset kerjäävät ja paikallisetkin kääntävät niille selkänsä.

Rahan antaminen (suoraan jonkun käteen) ei ole mikään ratkaisu, mutta asioita pitäisi pyrkiä kehittämään siihen suuntaan, että kenenkään ei tarvitsisi lähteä kadulle kerjäämään. Monesti kuitenkin esim. leskeksi jäätyään nainen ei voi muuta kuin elättää itsensä ja perheensä kerjäämisellä tai prostituutiolla. Kamalaa, mutta totta.. Näitä asioita miettiessä menee itsekin aivan solmuun ja rupeaa ajattelemaan, kuinka etuoikeutettu itse oikeasti on. Kaikki eivät halua kohdata tätä kaikkea mitä Intiassa saattaa joutua näkemään, ja jättävät tänne tulemisen väliin. Toisaalta, mun mielestä kaikkien olisi hyvä nähdä, että kuinka jotkut elävät samalla kun itse valittaa siitä 1500 euron kuukausiliksastaan, joka mahdollistaa elämisen ns. plussan puolella enemmän kuin hyvin.

Jos haluaa auttaa, niin kuitenkin sen sijaan että antaa kerjäläislapselle rahaa (kun se ei sillä kuitenkaan mitään tee, vaan raha menee jonkun muun taskuun), suosittelen tekemään vapaaehtoistyötä esim. orpokodeissa joita on ympäri Intiaa. Niihin voi myös lahjoittaa vaatteita, hygieniatuotteita, yms. pois lähtiessään, jos on jotain juttuja mitä ei enää tarvitse.

Mutta palatakseni vielä Intiassa matkustamiseen, niin täältä varmasti löytyy jokaiselle jotakin, paikkoja on niin paljon erilaisia, jokaisessa osavaltiossa on omat juttunsa. Itse en viihtynyt etelässä niin paljon kuin täällä pohjoisessa, ja Goalla tuli vietettyä ihan liikaa aikaa näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta, tulipahan sekin paikka nähtyä. Tosin aina reissatessa on paikkoja joista tykkää enemmän kuin toisista ja toistepäin. Koko maata ei siis pidä tuomita vain yhden tai kahden paikan perusteella. Onneksi ollaan nyt myös oltu minua miellyttävissä kohteissa, vaikka olihan siellä Goallakin ihan mukavaa, tosin rantalomalle valitsisin kyllä jonkun muun kohteen (maan).

Ainut asia mikä mua oikeesti häiritsee täällä, on se, että ihmisiin luottaminen on hankalaa. Ikinä ei oikein tiedä, mitä saa. Taksi- ja riksakuskit yrittävät kusettaa jatkuvasti, niin hinnoissa kuin päämäärään viennissä (viedään eri ravintolaan/majapaikkaan/matkatoimistoon kuin ollaan sovittu jne). En syytä paikallisia miehiä siitä, että heidän mielestään ulkomaalaiset naiset ovat kiehtovia, mutta onneksi matkustan Markuksen kanssa. Yksin yöjunassa intialaisten miesten keskellä olisi painajainen. Siellä kamelisafarilla tuli erään pariskunnan kanssa puhetta aiheesta, kun tyttö oli saanut aika paljon kourintaa osakseen Jaipurissa. Kundi oli tietysti hermostunut, kun kourinta/valokuvaaminen/koskettelu yms ei meinannut loppua. Hän ihmetteli, että miksi intialaiset miehet kuvittelevat että ulkomaalaisen naisen hiplaaminen on ihan okei? Jos hän menisi koskettelemaan intialaista naista, siitähän syntyisi ihan järkyttävä kaaos.

Mä en ole vielä saanut osakseni kuin tuijotusta ja tervehdyksiä, joitakin kyselyitä iästä tai nimestä, mutta Markuksen läsnäolo on varmaan pääsyy miksi olen saanut olla rauhassa. Heti jos olen hetkenkin yksin jossain, joku tulee juttelemaan. Eihän se aina ole mitään pahantahtoista, vaan yksinkertaisesti ollaan vilpittömästi kiinnostuneita. Eikä se ole mitenkään häiritsevää, mutta siinä vaiheessa jos joku käy kourimaan, homma menee jo aika sopimattomaksi..

Olin saanut Intiasta sellaisen kuvan, että jokapaikassa käydään ihan kunnolla käsiksi ja täällä saa olla tosissaan varuillaan naisena. Onneksi se kuva oli väärä, todellisuudessa (ainakin miehen seurassa ollessa) saa olla melko rauhassa. Kaipa se vähän riippuu paikasta, isommissa kaupungeissa joissa on muutenkin enemmän populaa, todennäköisyys joutua kourittavaksi on huomattavasti suurempi kuin väljemmin asutetuissa pikkukaupungeissa kuten tämä Jaisalmer.

Tässä on nyt vielä kuitenkin muutama viikko aikaa, ennen kuin jätetään Intia taakse, joten en vielä lyö lukkoon lopullista mielipidettäni maasta. Tällä hetkellä, kun yritän miettiä, että noh, mitä mieltä nyt olen Intiasta! Niin en vain saa päätettyä. On jotenkin ristiriitaisia tunteita (kuinka dramaattista). Toistaiseksi pysyttäydyn siis siinä, että Intia on ”ihan okei”. Aika näyttäköön!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.